Essee evoluutiosta
Evoluutiolla tarkoitetaan eläimissä ja kasveissa tapahtuvaa kehitystä, mikä auttaa niitä sopeutumaan paremmin ympäristöönsä ja johtaa populaatioiden ja lajien perinnölliseen muuttumiseen. Evoluutio perustuu lajien perinnöllisiin muutoksiin, suvulliseen lisääntymiseen, luonnon valintaan sekä sattumaan.
Evoluutiota tapahtuu jatkuvasti. Yksi edellytys evoluutiolle on lajinsisäinen eli geneettinen monimuotoisuus. Tällä tarkoitetaan lajin yksilöiden erilaisuutta populaatiossa. Suvullisen lisääntymisen ja mutaatioiden seurauksena jokainen yksilö on erilaisten ominaisuuksien summa. Ympäristöön parhaiten sopeutuneet yksilöt saavat usein eniten jälkeläisiä, minkä seurauksena parhaat geenit yleistyvät ja lajin selviytymisen kannalta huonot geenit taas karsiutuvat vähitellen pois. Tämä populaation muuntelu mahdollistaa pitkällä aikavälillä myös evoluution eli lajin kehityksen ja uusien lajien synnyn.
Luonnonvalinta ohjaa evoluutiota. Se nopeuttaa lajin sisäisen muuntelun vaikutuksia karsimalla huonoiten sopeutuvia yksilöitä pois, jolloin parhaiten sopeutuneiden yksilöiden ominaisuudet alkavat yleistyä. Jos ympäristö on vakaa eli pysyy pitkään muuttumattomana, valinta karsii lajissa keskimääräisestä poikkeavia äärityyppejä. Jos taas ympäristöolosuhteet muuttuvat, keskivertoyksilöt eivät välttämättä ole enää kaikkein parhaiten sopeutuneita, jolloin valinta alkaa suosimaan ääripäitä. Yksi esimerkki tästä ilmiöstä on teollisuusmelanismi.
Myös sattuma voi vaikuttaa lajin evoluution kehitykseen. Esimerkiksi jokin luonnonmullistus, kuten tulivuorenpurkaus saattaa tuhota suuren osan populaatiosta, jolloin selvinneet yksilöt geeneineen ovat uuden populaation alku. Tätä kutsutaan pullonkaulailmiöksi. Evoluutio siis ajautuu jäljelle jääneiden yksilöiden geenien määräämään suuntaan.
Todisteita evoluutiosta ovat mm. fossiilit eli muinoin eläneiden eliöiden jäänteet, jotka ovat vähintään 10 000 vuotta vanhoja. Fossiileista näkee selkeästi elämän kehityksen, sillä ne ovat yleensä sitä yksinkertaisempia mitä vanhempia ne ovat. Fossiileihin perustuvassa tutkimuksissa on kuitenkin heikkoutensa, sillä kaikista maapallolla eläneistä eliöistä ei ole jäänyt jäljelle fossiileja. Fossiilisarjat kertovat yhden lajin tai eliöryhmän kehityksestä ajan kuluessa.
Tarkempaa tietoa evoluutiosta saadaan molekyylibiologian avulla. Esimerkiksi DNA:ta tutkimalla pystytään päättelemään, miten läheistä sukua kaksi eri lajia ovat keskenään. Mitä enemmän DNA:ssa ja proteiineissa on eroja, sitä kaukaisempaa sukua lajit ovat keskenään.
 |
| http://tanjahuurtela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/129906-rasismi-on-yksi-evoluution-tyokalu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti